Menin Lukan kanssa lauantaina vanhempieni mökille. Kun käännyin mökkitielle kysyin Lukalta ”missähän me ollaan, oltaiskohan me mökillä ja onkohan mimma myös siellä?”. Poika alkoi vinkua, haukkua ja pyöriä ympyrää takapenkillä, lopulta vinkuminen muuttui huudoksi kun ukkeli oli niin innoissaan. Luka tietää että Mimma tarkoittaa vanhempieni koiraa Pimua. Kyllä tuli taas paha omatunto kun ei itse pysty tarjoamaan koiralle omaa pihaa missä juosta, sekä koirakaveria. Mutta toivottavasti joskus meillä on omakotitalo jossa Lukalla on ikioma piha ja se koirakaveri. Sunnuntaina kun tulimme kotiin näki kyllä että Luka oli vuorokauden saanut juosta niin paljon kun vain jaksaa, ukkeli nukkui meinaan koko illan. Ulos pissalle sai melkein pakottaa.
